Musiikkihan on alun perinkin edustanut muutosta, mikäli sen avulla on siirretty tietoa. Toisaalta samassa lauseessa voisi sanoa sen olevan pysyvyyden edustaja, koska se on välittänyt asioita, jotka edellinenkin sukupolvi on tiennyt ja joiden mukaan se on toiminut. Siksi on parempi keskittyä tarkastelemaan, miten musiikki on edustanut muutosvoimaa alle sadan viimeisen vuoden aikana.
Rock and roll muutti ainakin länsimaissa suositun musiikin 1950-luvulla. Tämä johti siihen, tai oli osa sitä kehitystä, että ylejäänkin syntyi nuorisokulttuuri tyyleineen, kun ennen nuorisokin oli pukeutunut tätimäisesti ja setämäisesti kuten vanhukset ja kuunnellut samaa musiikkia
Suomessa lienee tunnetuin ja osin vaikuttamistarkoituksessa esitetty musiikki oli työväenliikkeen oma tuotanto 1960- ja 70-luvuilla, mitä kutsuttiin työväenlaululiikkeeksi ja poliittiseksi laululiikkeeksi. Tosin senkin juuret ovat ainakin 1800-luvun lopun työväenmusiikissa kuplettilauluineen. Poliittinen laululiike saattoi kutsua itseään myös edistykselliseksi laululiikkeeksi.
Tuolta ajalta ovat peräisin monet nykyisin ikivihreinä pidetyt laulusuosikit, kuten Kaj Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan, Nuoruustango, lastenlaulu Magdaleena ja Jos rakastat.
Myös nykyaikaisempi yhtye Ultra Bra on levyttänyt Kerkko Koskisen säveltämää työväenlaulumaista musiikkia, mutta se ei ollut niin samalla tavalla osa mitään liikettä 1990- ja 2000-luvuilla.
Usein musiikki on nimenomaan radikaalin vasemmiston muutosvoimaa. Ulkomailla viime vuosikymmeninä on vaikuttanut muun muassa ranskalais-espanjalainen Manu Chao, joka esittää maailmanmusiikkia. Muutoinhan koko punk-liike on kapinaa ja yhteiskunnan ravistelua.