Suomalaiseen kansanmusiikkiin tutustumisessa lähdetään yleensä liikkeelle Kalevalasta. Kansanmusiikki on Suomessa ja ulkomailla usein jossain määrin uskonnollista ja virret ovatkin olleet yksi suomalaisten tapa purkaa tunteita ja esittää vaikeitakin asioita vaikkapa itkuvirsien muodossa.
Ennen kaupungistumista maaseutu oli se, missä kaikki musiikki syntyi. Vaikka paimen terminä saattaa viedä ajatukset jonnekin Lähi-idän kuiville kukkuloille vuohilaumoineen, on Suomessa ollut käytössä erilaisia paimensoittimia, joita on käytetty kuuluvien äänimerkkien tekemiseen, mutta tietysti ajankuluksi niilläkin on musisoitu ja luotu taidetta. Pajupilli on voinut olla ihan oikea työväline, jolla on ajan ratoksi soiteltu iltanuotiolla. Muutoin kunnon torvilla on saatu enemmän ääntä aikaan.
Suomalainen oma vastine kitaralle on ollut kannel, jolla saa aikaan kirkkaita ja kauniita sävelmiä ja sitä on helppo alkaa soittamaan. Kanteleeseen tutustuminen onkin tärkeä osa koulujen musiikin opetusta. Sekin tuo mieleen Kalevalan.
Useimmat muistavat 90-luvulla suosituksi tulleen Värttinän, jolloin Pohjois-Karjalan paikkakunta Rääkkylä nousi esille. Rääkkylässä olikin ainakin silloin erityisen paljon kansanmusiikin taitajia. Muutoin kansanmusiikki on Suomessa melko marginaalissa. Ehkä jonkinlaista romanttista uudenlaista kansanmusiikkia on tehnyt Elokuu, jonka ”Soutaa, huopaa” -videolla esiintyjät ovat pukeutuneet talonpoikaisvaatteisiin ja ripaskaakin tanssitaan. Ei sikäli ihme, että Elokuun artisteihin kuuluva Nopsajalka on ollut mukana luomassa Suomi-reggaeta. Vaikka Jamaikan reggae on noussut suureen 
maailmansuosioon, niin artistit saattavat testata, jos Suomenkin musiikkiperinteestä löytyisi jotain, mitä olisi syytä nostaa esille pelkkien ulkomaan vaikutteiden ohelle.
Ulkomaiden kansanmusiikista onkin viime vuosikymmeninä nostettu erilaisia suuntauksia vaikuttamaan rokkiin ja vaikkapa teknoon. Tällaista on vaikkapa klezmer, joka on Itä-Euroopan juutalaisten musiikkia. Klezmeriä kuvaillaan myös Balkan-musiikiksi. Suomen pelimannimusiikki on vastine tälle. Parhaimmillaan siinä on kova meno, kun on paljon viulisteja, hanuristeja, huuliharpun soittajia ja rummuttajia koolla. Newyorkilaisesta Gogol Bordellosta on meinattu, että he sekoittavat klezmeriä ja punkia, mutta parhaiten sitä voinee kuvailla mustalaismusiikiksi, ainakin he itse sanovat olevansa gypsy punkia.
Nykyään voi folk-musiikilla tarkoittaa tuollaista menevämpää Balkan-musiikkia tai usein se tarkoittaa singer-songwriter -musiikkia, eli itseään Bob Dylanin tyyliin kitaralla säestävää laulajaa. Bob Dylan tullee useimmille ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan folk-musiikista.
Sami Yaffa on Sound Tracker -ohjelmassaan kiertänyt eri puolilla maailmaan musisoimassa erilaisten kokoonpanojen kanssa ja etsinyt maailman salaisuuksia musiikin suhteen. Hän on huomannut musiikin olevan usein osa kansallista identiteettiä, joten kaikki ei ole suurten kansainvälisten musiikkiyritysten käsissä onneksi kuitenkaan. Vaikka radiosta yleensä soi suurella rahalla tehty ja markkinoitu musiikki, niin musiikkia on silti aina ollut kaikkialla ja edelleen sitä voi harrastaa kuka vain, jos vain saa käsiinsä jotain, mihin rummuttaa.