Sitä ei vielä Raptorin kulta-aikana 1990-luvun alussa olisi uskonut, että rap tulee syrjäyttämään rock-musiikin esimerkiksi suomalaisilla kesäfestareilla. Rokkistara ei sanana nykyään välttämättä tarkoita suosittua rokkaria, vaan termiä saatetaan käyttää muidenkin musiikkigenrejen kuningattarista ja kuninkaista. Keski-ikäistynyt festivaalikävijöiden sukupolvi onkin parina viime kesänä ihmetellyt rock-festareilla, että missä se rokki siellä oikein on, kun rapin ja elektronisen tanssimusiikin edustajat ovat vallanneet lavat.
Rapin harrastajat olivat ennen marginaalimusiikin harrastajia, vaikka rap olikin koko ajan suositumpaa Yhdysvalloissa. Suomessa sitä kuitenkin vierastettiin ja sille naurettiin. Rock-yleisöä kuitenkin totuteltiin rappiin muun muassa Anthraxin ja Public Enemyn sekä Aerosm
ithin ja Run DMC:n yhteistyöprojekteilla. Puritaanisimmat rokkarit eivät tykänneet tällaisesta, mutta maailma oli jo muuttumassa.
Aivan kuten rock-musiikinkin, on rapin juuret afroamerikkalaisessa musiikissa. Erona voisi olla se, että rock-musiikki muuttui vuosikymmeniä sitten enemmän kaukaasialaisen eli valkoisen nuorison musiikiksi, kun taas rap on tänä päivänäkin eniten afroamerikkalaisten herruuslaji.
Rap-osuudet ovat 2010-luvun tanssimusiikissa melkein normi, vaikkei biisiä muuten luokiteltaisikaan rapiksi tai hip hopiksi, josta rap ponnistaa. Muutoin sitten on tavallista, että populaarissa rapissa on melodisempia lauluosuuksia etenkin kertosäkeissä.
Rap on rytmitettyä puhelaulua, jossa tärkeässä osassa on taitava riimittely. Se on syntynyt siitä, kun dj:n parina toimivat mc:t laittoivat yleisön toistelemaan hokemia.