Toiset oppivat soittamaan sävelmiä korvakuulolta, kun taas toiset tarvitsevat eteensä nuotit, joita seurata. Voisi ajatella niin, että korvakuulolta soitossa pitää olla jo aika kehittynyt, jotta tietää mitä nuottia hakea esimerkiksi kitaralla tai pianolla saadakseen haluamansa äänen. Silti toiset harjoittelevat korvakuulolta yrityksen ja erehdyksen kautta.
Nuottien lukemista pitää opetella ja maailmalla on muusikkoja, jotka eivät niitä ole koskaan käyttäneet. Ihmiset ovat erilaisia oppimisen suhteen tässäkin asiassa. Toiset oppivat käsin tekemällä, joten he ovat varmaan niitä, jotka päistikkaa alkavat soittamaan uutta instrumenttia kokeilemalla ja harjoittelemalla. Korvakuulolta harjoittelevat saattavat olla myös auditiivisia oppijoita, joilla muussa opiskelumaailmassa saattaa olla helpom
pi sisäistää asioita luennoilla kuin kirjoista.
Toiset tarvitsevat aina jotain lukemista, jotta oppivat muistamaan ja tekemään asioita. Näillä ihmisillä saattaa olla jonkinlainen kuvaa tai tekstiä kaipaava muisti. Heidän pitää ehkä ensin ajatella asiaa, ennen kuin ryhtyvät sitä tekemään. Jotkut siis oppivat soittamista tutkimalla nuotteja, joita he seuraavat soittaessaan, elleivät lopulta opi esitystä ulkoa. Bänditoiminnassa tällaisten pitää ensin yksin hautoa uutta biisiä, ennen kuin lähtevät yhdessä sovittamaan sitä.
Ehkäpä bändeissä pärjäävät paremmin sellaiset, jotka oppivat tekemällä, ja etenkin, jos tykkäävät oppia yhdessä. Silti oppimistyyleillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen extrovertti vai introvertti. Mutta toki jonkinlaista viihtymistä itsekseen vaatii, jos harjoittelee päiväkausia viulusooloa.