Sitä ei voida tietää, milloin ihminen on historiansa aikana alkanut leikitellä äänen korkeudella ja milloin se on ollut sellaista, mitä olisi voinut kutsua laulamiseksi. Esimerkiksi suomenkielessä ilmaistaan äänellä tunteita, kun taas kiinankielessä näin ei tehdä, koska sanojen merkitys muuttuu äänenkorkeutta vaihtamalla.
Jotkut väittävät, etteivät osaa laulaa, mutta silti kaikki siihen pystyvät. Toiset vain pysyvät paremmin nuotissa ja osaavat käyttää ääntänsä muutenkin paremmin. Toisilla ääni jää pihisemään jonnekin kurkkuun, kun toiset saavat aikaan ison äänen ponnistamalla sen jostain syvempää.
Taidokas laulaminen on kehitettävissä oleva taito. Ääntä voi treenata esimerkiksi avaamalla äänen ennen kuin alkaa
laulamaan. Toiset esimerkiksi haukottelevat avatakseen ääntään. Laulamiseen valmistautuminen muistuttaa hieman urheilua, koska äänenkin tuottavat lihasten yhteistyö. Äänenavauksessa voi auttaa toisella jotain kirjaimia tai tavuja ääntäen ne todella selkeästi. Näin suusta ei tule laulaessa muminaa. Yskiminen voi ärsyttää kurkkua, joten tietyllä tapaa kannattaa olla hellävarainen kurkulleen, jos haluaa saada kirkasta ääntä aikaiseksi ja säästää äänihuuliaan ja elimistöään.
Jos ääni rasittuu ja kurkku käheytyy kovasta käytöstä, ei auta muu kuin lepo. Jotkut laulajat haluavat olla tietyn aikaa aivan puhumattakin ennen suurta koitosta lavalla. Myös nukkuminen tekee hyvää äänelle. Toisaalta laulu tulee eri paikasta kuin puhe, joten siinä saattavat rasittua eri paikat.