Onko epämusikaalisuus haitta elämässä?

By On

Entä jos on vain epämusikaalinen? Toisille se voi harjoituksen puutetta eli ei ole ollut mahdollisuutta kokeilla eri soittimia, eikä oikein kukaan ole koskaan neuvonut muusikin asioissa. Palautteen saaminen voisi monia hyödyttää, jotta tietäisi jotenkin harjoittaa esimerkiksi laulutaitoaan. Laulamiskyky kuitenkin ilostuttaa useimpien elämää erilaisissa yhteislauluhetkissä. Epämusikaalinen voi olla se, joka mumisee, kun on aika laulaa syntymäpäiväonnittelulaulu. Tai joku saattaa kiekauttaa sen kovaa, vaikka ei olisi mitään hajua sävellajista tai jos on suuret luulot itsestään. Toisaalta on hienoa olla itsevarma ja laulaa, vaikka tietäisi ettei oikein osaakkaan. Laulaminen ja soittaminen ei ole pelkästään esiintymistä, jossa pitäisi olla erityisen hyvä, vaan se voi olla ihan vain yhdessä tekemistä ilman väliä siitä, osaako joku vai ei.

Taitojaan voi kehittää tai sitten voi olla harvinaisempia ongelmia, kuten sävelkuuroutta ja rytmisokeutta. Mutta onneksi musikaalisuus ei ole elämässä välttämätöntä, vaikka musiikki olisikin toisille henki ja elämä.

Joillekin epämusikaalisuus voi olla sitä, ettei mikään musiikkiin liittyvä jää päähän, eikä artistien, musiikinlajien tai biisien tunnistaminen vain kiinnosta. Ihmiset voivat olla kiinnostuneita muista taiteenlajeista tai jostain ihan muusta. Jonkinlainen musiikin tunteminen voi kuulua yleissivistykseen, mutta himokkaasti urheilua seuraavat ihmiset voivat pitää moukkana niitä, jotka eivät tiedä olympiavuoden olevan käynnissä. Ihan kaikkea ei tässä modernissa maailmassa voi hallita.

Jos olet koskaan leikkinyt pitkillä automatkoilla ”laiva on lastattu” -peliä, niin olet voinut jo varhain huomata erot siinä, miten joku osaa luetella vaikka miten paljon artisteja. Toisilla taas peli tökkää jo ensimmäisiin kierroksiin, kun mitään ei tule mieleen. Jotkut jopa unohtavat lempibändinsä moniksi vuosiksi, kun taas joillain ne kuuluvat jokapäiväiseen elämään niiden Instagram-tilejä seuraten ja kaikkia niihin liittyviä uutisia etsien.

Lisäksi on festarikävijöitä, jotka valitsevat festivaalinsa sen mukaan, että siellä on paljon kiinnostavia bändejä. Toiset huomaavat festarin jälkeen, ettei nähnyt yhtään esiintyjää koko keikan ajalta, kun keskittyivät ihan muihin juttuihin koko viikonlopun ajan. Musiikki voikin joskus olla toisille tärkein asia ja toisille hyvä ponnahduslauta muihin kiinnostaviin juttuihin.

Kansanmusiikista klassiseen

By On

Suomalaiseen kansanmusiikkiin tutustumisessa lähdetään yleensä liikkeelle Kalevalasta. Kansanmusiikki on Suomessa ja ulkomailla usein jossain määrin uskonnollista ja virret ovatkin olleet yksi suomalaisten tapa purkaa tunteita ja esittää vaikeitakin asioita vaikkapa itkuvirsien muodossa.

Ennen kaupungistumista maaseutu oli se, missä kaikki musiikki syntyi. Vaikka paimen terminä saattaa viedä ajatukset jonnekin Lähi-idän kuiville kukkuloille vuohilaumoineen, on Suomessa ollut käytössä erilaisia paimensoittimia, joita on käytetty kuuluvien äänimerkkien tekemiseen, mutta tietysti ajankuluksi niilläkin on musisoitu ja luotu taidetta. Pajupilli on voinut olla ihan oikea työväline, jolla on ajan ratoksi soiteltu iltanuotiolla. Muutoin kunnon torvilla on saatu enemmän ääntä aikaan.

Suomalainen oma vastine kitaralle on ollut kannel, jolla saa aikaan kirkkaita ja kauniita sävelmiä ja sitä on helppo alkaa soittamaan. Kanteleeseen tutustuminen onkin tärkeä osa koulujen musiikin opetusta. Sekin tuo mieleen Kalevalan.

Useimmat muistavat 90-luvulla suosituksi tulleen Värttinän, jolloin Pohjois-Karjalan paikkakunta Rääkkylä nousi esille. Rääkkylässä olikin ainakin silloin erityisen paljon kansanmusiikin taitajia. Muutoin kansanmusiikki on Suomessa melko marginaalissa. Ehkä jonkinlaista romanttista uudenlaista kansanmusiikkia on tehnyt Elokuu, jonka ”Soutaa, huopaa” -videolla esiintyjät ovat pukeutuneet talonpoikaisvaatteisiin ja ripaskaakin tanssitaan. Ei sikäli ihme, että Elokuun artisteihin kuuluva Nopsajalka on ollut mukana luomassa Suomi-reggaeta. Vaikka Jamaikan reggae on noussut suureen maailmansuosioon, niin artistit saattavat testata, jos Suomenkin musiikkiperinteestä löytyisi jotain, mitä olisi syytä nostaa esille pelkkien ulkomaan vaikutteiden ohelle.

Ulkomaiden kansanmusiikista onkin viime vuosikymmeninä nostettu erilaisia suuntauksia vaikuttamaan rokkiin ja vaikkapa teknoon. Tällaista on vaikkapa klezmer, joka on Itä-Euroopan juutalaisten musiikkia. Klezmeriä kuvaillaan myös Balkan-musiikiksi. Suomen pelimannimusiikki on vastine tälle. Parhaimmillaan siinä on kova meno, kun on paljon viulisteja, hanuristeja, huuliharpun soittajia ja rummuttajia koolla. Newyorkilaisesta Gogol Bordellosta on meinattu, että he sekoittavat klezmeriä ja punkia, mutta parhaiten sitä voinee kuvailla mustalaismusiikiksi, ainakin he itse sanovat olevansa gypsy punkia.

Nykyään voi folk-musiikilla tarkoittaa tuollaista menevämpää Balkan-musiikkia tai usein se tarkoittaa singer-songwriter -musiikkia, eli itseään Bob Dylanin tyyliin kitaralla säestävää laulajaa. Bob Dylan tullee useimmille ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan folk-musiikista.

Sami Yaffa on Sound Tracker -ohjelmassaan kiertänyt eri puolilla maailmaan musisoimassa erilaisten kokoonpanojen kanssa ja etsinyt maailman salaisuuksia musiikin suhteen. Hän on huomannut musiikin olevan usein osa kansallista identiteettiä, joten kaikki ei ole suurten kansainvälisten musiikkiyritysten käsissä onneksi kuitenkaan. Vaikka radiosta yleensä soi suurella rahalla tehty ja markkinoitu musiikki, niin musiikkia on silti aina ollut kaikkialla ja edelleen sitä voi harrastaa kuka vain, jos vain saa käsiinsä jotain, mihin rummuttaa.

Musiikki muutosvoimana

By On

Musiikkihan on alun perinkin edustanut muutosta, mikäli sen avulla on siirretty tietoa. Toisaalta samassa lauseessa voisi sanoa sen olevan pysyvyyden edustaja, koska se on välittänyt asioita, jotka edellinenkin sukupolvi on tiennyt ja joiden mukaan se on toiminut. Siksi on parempi keskittyä tarkastelemaan, miten musiikki on edustanut muutosvoimaa alle sadan viimeisen vuoden aikana.

Rock and roll muutti ainakin länsimaissa suositun musiikin 1950-luvulla. Tämä johti siihen, tai oli osa sitä kehitystä, että ylejäänkin syntyi nuorisokulttuuri tyyleineen, kun ennen nuorisokin oli pukeutunut tätimäisesti ja setämäisesti kuten vanhukset ja kuunnellut samaa musiikkia

Suomessa lienee tunnetuin ja osin vaikuttamistarkoituksessa esitetty musiikki oli työväenliikkeen oma tuotanto 1960- ja 70-luvuilla, mitä kutsuttiin työväenlaululiikkeeksi ja poliittiseksi laululiikkeeksi. Tosin senkin juuret ovat ainakin 1800-luvun lopun työväenmusiikissa kuplettilauluineen. Poliittinen laululiike saattoi kutsua itseään myös edistykselliseksi laululiikkeeksi.

Tuolta ajalta ovat peräisin monet nykyisin ikivihreinä pidetyt laulusuosikit, kuten Kaj Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan, Nuoruustango, lastenlaulu Magdaleena ja Jos rakastat.

Myös nykyaikaisempi yhtye Ultra Bra on levyttänyt Kerkko Koskisen säveltämää työväenlaulumaista musiikkia, mutta se ei ollut niin samalla tavalla osa mitään liikettä 1990- ja 2000-luvuilla.

Usein musiikki on nimenomaan radikaalin vasemmiston muutosvoimaa. Ulkomailla viime vuosikymmeninä on vaikuttanut muun muassa ranskalais-espanjalainen Manu Chao, joka esittää maailmanmusiikkia. Muutoinhan koko punk-liike on kapinaa ja yhteiskunnan ravistelua.

Kuka haluaa isona muusikoksi?

By On

Monilla on lapsena haave tulla isona laulajaksi tai muuksi esiintyväksi taiteilijaksi, vaikka ei oikein tiedä, mitä kyseiset ammatit käytännössä tehden ovat. Julkkisuutisia seuraten voi saada kuvan, etteivät laulajat ja soittajat juuri muuta tee, kuin poseeraavat kuvissa. Myös konsertit ovat sitä, mikä näkyy pinnan päälle. Mutta mitä tapahtuu ennen kuin muusikko on valmis lavalle? Miten paljon vie aikaa oppia soittamaan kitaraa, miten paljon tanssiharjoituksia vaatii oppia liikehtimään lavalla luontevasti? Näitä asioita toivoisi toisinaan nuorten pohtivan enemmän, ennen kuin kuvittelevat olevansa valmiita Idols-ohjelmaan.

Kieltämättä kilpailuohjelmat, kuten Idols, X-Factor ja Voice of Finland voivat antaa jotenkin sellaisen kuvan, että suureen julkisuuteen voisi päästä nopeastikin. Yleensähän ohjelmien finaaliin pääsevät ovat ennestään täysin tuntemattomia muusikoita, jotka vaikuttavat saavuttavan suuria kuin tyhjästä. Mutta se ei tarkoita, etteikö taustalla olisi vuosien työ. Jotkut ovat aloittaneet vaativan esiintymisen jo lapsena. Toisaalta kuin Youtubessakin on videoita surkeista kilpailuesiintymisistä, voisi luulla ettei kukaan kunnolla valmistautumaton haluaisi laittaa itseään likoon ja nolata itseään julkisesti.

Sitä voi ihmetellä, miksi kukaan ylipäätään haluaisi joutua elämään julkista elämää eli menettää osan yksityisyyttään. Jokin vetovoima julkisuudessa on. Todellisuudessa suurin osa muusikoista elää normaalia elämää poissa salamavaloista ja tekevät luovaa työtään kovasti harjoitellen ja tyytyväisinä.

Laulutaitoa voi kehittää

By On

Sitä ei voida tietää, milloin ihminen on historiansa aikana alkanut leikitellä äänen korkeudella ja milloin se on ollut sellaista, mitä olisi voinut kutsua laulamiseksi. Esimerkiksi suomenkielessä ilmaistaan äänellä tunteita, kun taas kiinankielessä näin ei tehdä, koska sanojen merkitys muuttuu äänenkorkeutta vaihtamalla.

Jotkut väittävät, etteivät osaa laulaa, mutta silti kaikki siihen pystyvät. Toiset vain pysyvät paremmin nuotissa ja osaavat käyttää ääntänsä muutenkin paremmin. Toisilla ääni jää pihisemään jonnekin kurkkuun, kun toiset saavat aikaan ison äänen ponnistamalla sen jostain syvempää.

Taidokas laulaminen on kehitettävissä oleva taito. Ääntä voi treenata esimerkiksi avaamalla äänen ennen kuin alkaa laulamaan. Toiset esimerkiksi haukottelevat avatakseen ääntään. Laulamiseen valmistautuminen muistuttaa hieman urheilua, koska äänenkin tuottavat lihasten yhteistyö. Äänenavauksessa voi auttaa toisella jotain kirjaimia tai tavuja ääntäen ne todella selkeästi. Näin suusta ei tule laulaessa muminaa. Yskiminen voi ärsyttää kurkkua, joten tietyllä tapaa kannattaa olla hellävarainen kurkulleen, jos haluaa saada kirkasta ääntä aikaiseksi ja säästää äänihuuliaan ja elimistöään.

Jos ääni rasittuu ja kurkku käheytyy kovasta käytöstä, ei auta muu kuin lepo. Jotkut laulajat haluavat olla tietyn aikaa aivan puhumattakin ennen suurta koitosta lavalla. Myös nukkuminen tekee hyvää äänelle. Toisaalta laulu tulee eri paikasta kuin puhe, joten siinä saattavat rasittua eri paikat.

Tanssimisen ja musiikin tärkeä liitto

By On

Voiko olla tanssia ilman musiikkia? Eipä oikein, vaikka kuinka pinnistelisi mieltään ja yrittäisi miettiä jonkinlaista mykkätanssia. Siinäkin tanssijan päässä vähintään kuuluu tahti, jonka mukaan sovittaa askeleet. Tanssiin kuuluu jonkinlainen äänimaailma, jonka mukaan tanssitaan. Siitä päästään kysymykseen, onko mikä kaikki ääni musiikkia? Tanssiin saatetaan tarvita jokin rytmi, esimerkiksi afrotanssissa päästään kaikkein parhaimpiin harjoituksiin, jos paikalla on pari rummuttajaa. Siinä ei tarvita sävelmiä, vaan hyvät rytmit, joiden mukaan tehdään askelkuviot ja muut liikkeet.

Baletissa taas tarvitaan klassisen musiikin tapaista taustaa tanssille, jotta tanssista saisi nimenomaan balettia. Breakdancen taustalla pitää soida letkeä musiikki ja tarpeeksi nopea, jotta voisi tehdä esimerkiksi vauhtia vaativia headspinejä. Tanssin eri muodot ovatkin varmasti kehittyneet yhtä aikaa eri musiikinlajien kanssa tukemaan toinen toisiaan. Musiikkia voi toki tehdä ilman tanssia, kun taas ei voi tanssia ilman musiikkia. Mutta usein nämä muodostavat yhdessä oman kulttuurinsa. Esimerkiksi breakdance, graffitimaalaus ja rap-muusiikki ovat osa hip hop -kulttuuria.

Jos jo sana humppa laittaa elektronisen tanssimusiikin kuuntelijat naaman irveeseen, niin entäs sitten tanhumusiikki? On hauskaa, että tanhuamista harrastetaan edelleen tässä modernissa maailmassakin. Se on varmasti monille hauska vierailu johonkin menneeseen, mutta sitä harrastetaan ihan tosissaankin. Kesäisille kansanmusiikkifestivaaleille kuuluu ehdottomasti kansallispukuiset esiintyjät lavalla hyppimään masurkan, polkan ja jenkan tahtiin.

Ihmisillä voi olla ihmeellisiä mielikuvia siitä, mitä on musiikki (toisille se tuo ensimmäiseksi mieleen klassisen musiikin tai toisille jotain ihan muuta) ja samoin on tanssin suhteen. Jos joku sanoo harrastavansa tanssia, voi jollekin tulla mieleen vain paritanssit, niin sanotut ballroom dancet valsseineen ja foxtrotteineen. Toisille tanssimiseen ei kuulu parit ollenkaan, vaan se on jotain mitä harrastetaan yökerhoissa ihan oman fiiliksen mukaan. Toiset tanssivat jonkinlaisten askeleiden ja harjoiteltujen muuvejen mukaan, toiset improvisoivat ja hytkyttävät itseään miten lystää.

Sitten on niitä, joille sanasta tanssija tule mieleen strippari eli joku joka tankotanssii ja liikkuu lavalla striptease -klubilla, niin outo mielleyhtymä kuin se joidenkin mielestä onkin. Siinä voi itseään muistuttaa, että on esimerkiksi uskonnollisia ryhmiä, joiden mielestä tanssi on paheellista ylipäätään. Ja jotkut ihmiset eivät ole kuulleetkaan, että tankotanssi on voimaa vaativa tanssillinen urheilulaji.

Siitäkin voi olla montaa mieltä, onko tanssi urheilua. Ainakin siinä kehittyy kunto, tulee hiki, sitä tarvitsee harjoitella paljon ja sitä voi olla tosi hauska seurata. Mutta puritaanisimpien mielestä urheilua on vain perinteinen yleisurheilu eikä esimerkiksi lumilautailua voi lukea varsinaiseksi urheilulajiksi, kun siinä ei heitetä mitään pitkälle eikä haluta päätyä paikasta A paikkaan B mahdollisimman lyhyessä ajassa eri keinoja käyttäen. Urheiluunkin kuuluu musiikki usein olennaisena osana, vai eikö urheilukisoilla ole omia tunnussävelmiään, jääkiekko-otteluissa ole joskus dj mukana ja muutenkin nostateta henkeä musiikin avulla?

Musafestarit Suomessa – jokaiselle jotakin musiikkimausta riippumatta!

By On

Monelle musiikkifestarit ovat kesän kohokohta ja ehdoton must – onneksi niitä järjestetäänkin tiheään tahtiin ympäri Suomea koko kesän ajan. Jokaiselle löytyy jotakin, olit sitten henkeen ja vereen hevari, klassisen jazzin ystävä tai teknomusaa ja uusinta poppia arvostava nuori milleniaali. Bongaa tämän artikkelin lyhyistä briiffeista parhaat festarit juuri sinulle ja ala jo suunnitella ensi kesän reissua! Kenen kanssa mentäisiin ja minne? Ole ensi kesän Partykingi!

1

Pori Jazz – Pori

Ensimmäisen kerran Pozi Jazz Festival järjestettiin vuonna 1966. Siitä lähtien se on järjestetty vuosittain, ja se kerääkin joka vuosi yhteen noin 60 000 innokasta jazzin ystävää. Kyseessä on yksi Euroopan suurimmista jazz-musiikin ympärillä pyörivistä tapahtumista, ja Pori Jazz onkin tituleerattu Suomen kiinnostavimmaksi ja yleisesti tunnetuimmaksi festariksi. Pelkkää jazzia Pori Jazzin kattaus ei ole, vaan festareiden lavoilla on nähty myös muun muassa popin, hip hopin, reggaen, rockin ja soulin sekä bluesin supertähtiä. Yleensä festariohjelmasta noin puolet on yleisölle täysin maksutonta. Suurin osa suurista esityksistä pidetään Kirjurinluodossa sijaitsevalla Kirjurinluoto Arenalla.

2

Ruisrock – Turku

Turussa aina 70-luvulta vuosittain heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetyt festarit keräävät vuosittain puoleensa yli 100 000 rockin ystävää. Ruisrock onkin Suomen vanhin vuosittain järjestetty rockfestivaali. Pitkään oltiin siinä käsityksessä, että kyseessä olisi peräti koko Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty rockfestari, mutta sittemmin kävi ilmi, että Hollannissa järjestettiin muutamaa kuukautta ennen ensimmäistä Ruisrockia rockfestarit, jotka järjestetään edelleenkin vuosittain.

Ruisrock järjestetään Ruissalon saarella, mikä on toisinaan aiheuttanut närää muun muassa festareiden ympäristöhaittojen vuoksi. Pitkään festari pidettiin yksipäiväisenä, mutta vuonna 2008 se muutettiin takaisin alkuperäiseen muotoonsa eli kolmipäiväiseksi. Ruisrockin lavoilla on nähty monia rockalan huippuartisteja, kuten Nirvana, Metallica, Iron Maiden, Aerosmith ja Uriah Heep sekä Bob Dylan.

3

Weekend – Helsinki/Viro/Ruotsi

Weekend on festareiden joukossa erittäinkin uusi tuttavuus, sillä ensimmäisen kerran tämä elektronisen musiikin ympärillä pyörivä festari järjestettiin vasta vuonna 2012. Weekend sai alkunsa Helsingistä, mutta myöhemmin se on laajentunut niin Viroon kuin Ruotsiinkin. Vuosittain festari kerää Suomessa noin 40 000 kävijän suosion. Festarilavoilla nähdään lähinnä EDM-genren esityksiä, mutta toisinaan myös muiden genrejen edustajat ovat esiintyneet Weekendeillä. Festareiden erikoisuutena on vuosittain vaihtuva teema. Joka vuosi tämä 3-päiväinen festari on myyty loppuun. Festareiden suosiota selittää lavoilla nähdyt supernimet, kuten Avicii, Martin Garrix, Galvin Harris, Skrillex ja David Guetta.

4

Provinssi – Seinäjoki

70-luvun lopulta saakka vuosittain Seinäjoella järjestetty rockfestivaali Provinssi on varsin suosittu lähes 70 000 kävijällään vuosittain. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä musafestari on näin ollen yksi Suomen suosituimmista. Alun perin yksipäiväinen festari on sittemmin muuttunut kolmipäiväiseksi, yhtenä vuotena kokeiltiin jopa nelipäiväistä mallia. Provinssi avaa rock-kansan festarikauden joka kesä.

5

Blockfest – Tampere

Hip hopin faneja ilahduttavat festarit, ”blokit”, on järjestetty Tampereella vuodesta 2008. Blockfest oli ensimmäinen suomalainen festivaali, joka luopui käteisen rahan käytöstä kokonaan. Näiden festareidenlavoilla on nähty huippuartisteja, kuten Cheek, Redrama ja Asa sekä Post Malone, Wiz Khalifa, Ty Dolla Sign ja Young Thug.

Tanssimusiikki laittaa liikkeelle

By On

Tanssimusiikki on niin laaja käsite, että eri ihmiset saattavat tarkoittaa tosi eri asioita siitä puhuessaan. Lyhykäisyydessään yhdistävä tekijä voi olla se, että sen mukana on hyvä tanssia. Esimerkiksi raskaampi rock-musiikki ei välttämättä ole omiaan tanssimiseen. Muuten voisi sanoa, että kaikki muu kuin rock on tanssimusiikkia, mutta onhan olemassa rock and roll -tanssia, joka on hyvin akrobaattista.

Tämän päivän populaarimusiikissa tanssimusiikkia voisi sanoa olevan genret, kuten electronic dance music ja kaikki erilaiset sen lajit, kuten house. Sen historian voi katsoa syntyneen 70-luvulla jamaikalaisen musiikin myötä, mutta myös discon tultua tanssikuvioihin.

90-luvun teknobileet, ravet tai reivit, kehittivät elektronista tanssimusiikkia äärimmäisyyksiin, kuten monotoniseen jumputukseen ja psykedeelisiin ääniin. Samaan aikaan, kun toiset ryhtyivät rähjäisiksi grungen kuuntelijoiksi Nirvanan ja muiden Seattle-bändien myötä, pukeutuivat toiset värikkäisiin ja tiukkoihin vaatteisiin ravebileissä. The Prodigy ja Chemical Brothers olivat uusia yhtyeitä, joiden olemassa olo ei kuitenkaan perustunut siihen, että yksi laulaa, pari henkilöä soittaa kitaraa ja bassoa ja yksi rumpuja. Silloin jo saattoi herätä kysymys, että mitä ne kaikki henkilöt yhtyeessä oikein tekevät?

Tämä hämmennys uuden musiikin suhteen kulminoituu kuuluisien dj:den esityksiin. Esimerkiksi David Guetta tekee elektronista tanssimusiikkia ja kun hän esiintyy, hän on lavalla yksin ja näennäisesti ei edes soita musiikkia. Tällaisista esiintyjistä koostuvilla musiikkifestivaaleilla onkin vanhan koulukunnan rokkareilla syntynyt ajatus, että eikö olisi sama, kun vain laitettaisiin musiikki soimaan tietokoneelta ja musiikkivideot heijastettaisiin kankaalle. Sian konsertissa Helsingin Flow-festivaaleilla kesällä 2016 olikin jo tuota makua, koska laulaja itse pysyi lavalla taustalla eikä liikkunut juuri yhtään. Isolla valkokankaalla näytettiin kuvamateriaalia. Kieltämättä tällaisten produktioiden kierrättäminen ympäri maailmaa on kätevämpää kuin perinteisten rock-yhtyeiden, joilla on monenmoista instrumenttia ja niihin liittyviä äänentoistolaitteita.

Elektronisen tanssimusiikin lisäksi meillä on latinalaisperäinen tanssittava musiikki. Kun EDM ponnistaa muun muassa 1970-luvun discosta, tanssitti samalla vuosikymmenellä latinalainen salsa. 1990-luvulla listahiteiksi nousi lattaripoppia, kuten Ricky Martinia, Enrique Inglesiasta, Jennifer Lopezia ja Shakiraa.

2000-luvulla musiikkivideot muuttuivat yhä paljastelevammiksi ja tanssiliikkeet rohkeammiksi. Tuli reggaeton, jonka tanssina monet samaistivat kaikkeen mahdolliseen twerkkaukseen ja hetkutteluun. Louis Fonsin ja Daddy Yankeen laulu Despacito päätyi kaikkien aikojen katsotuimmaksi musiikkivideoksi Youtubessa vuonna 2017 yli kolmella miljardilla katsojalla. Vuonna 2018 luku nousee jo viiteen miljardiin. Latinopoppi on supersuosittua ja tanssittavaa ympäri maailman, vaikka 70-luvulla salsa oli tuskin tunnettua Suomessa.

Jos taas katsotaan sitä, mikä on perinteisesti ollut tanssimusiikkia Suomessa, niin se voi olla maaseudun tanssilavojen iskelmää, tangoa ja valssiakin. Suomen lavatansseissa soi noiden lisäksi humppa, joka on aivan erityinen lajinsa, jonka väitetään kehittyneen jazzista ja foxtrotista. Muutoin sitten tango on Suomessa hyvin suosittua, mutta se on melko erilaista kuin tanssin syntymaassa Argentiinassa.

Suomen 1960-luvun tangokuume oli vastapainoa sen ajan uudelle musiikille ja ”beatlemanialle”. Tässä voisi sanoa, että tangoa kuunneltiin maaseudulla ja rokkia kaupungeissa. Tämäntapainen jako vaikutti vielä ainakin 1980-luvulla, jolloin maalla lasten vanhemmat yleensä kuuntelivat tanssilavamusiikkia, kun heidän lastensa sukupolvi alkoi kiinnostua siitä musiikista, jota ulkomailla Music Television soitti.

Musiikki on tiedettä ja mielihyvää

By On

Miksi musiikki on niin tärkeä osa ihmisten sivilisaatiota? Historialliset syyt ovat perimätiedon siirtämistä suullisesti sukupolvelta toiselle, mutta miksi musiikkia harrastetaan nykyisin, kun kaiken voi niin kätevästi kirjoittaa ylös?

Musiikki antaa mielihyvää ja hyvän olon tunnetta. Se voi tuntua aika mystiseltä, että miksi jokin biisi koukuttaa, miksi jonkun kohdan haluaa kuulla uudestaan ja uudestaan, mitä oikein tapahtuu? Siitä on tehty paljon tutkimusta, musiikkitiedettä voi mennä vaikka opiskelemaan yliopistoon, jos mysteeri vaatii sen selvittämistä. Jos aihetta ei ole oikein pyöritellyt mielessään, voi yllättyä tieteen alan laajuudesta. Kyse ei ole pelkästään tieteestä, että miten musiikkia tehdään, miten se vaikuttaa mielihyvään, vaan se on humanistinen tutkimusala, jossa tarkastellaan musiikkia osana kulttuureja. Eri musiikinlajit ovat syntyneet erilaisina kulttuurisina tuotteina ja työ kehitys jatkuu edelleen, kun erilaiset alakulttuurit kehittävät musiikkia, joka kuvastaa juuri heidän arvojaan ja elämänkatsomustaan. Jos tämä aihe kiehtoo näin teoriassa, voi harkita yliopisto-opiskeluja ja jopa uraa aiheen parissa.

Musiikkitieteen eli musikologian opiskelijat suuntautuvat yleensä tällaiseen tutumpaan musiikkiin, kuten populaarimusiikkiin ja vanhahtavan kuuloiseen kansanmusiikkiin, tai sitten kummalliselta kajahtavaan länsimaiseen taidemusiikkiin, joka on tutummalta termiltään klassista musiikkia. Populaarimusiikkia ja kansanmusiikkiakin kutsutaan tieteellisemmältä nimeltään etnomusikologian kohteiksi. Musikologit sitten perehtyvätkin kunnolla musiikin alkuperiin ja mitä musiikki on.

Musiikin leviäminen maailmaan

By On

Musiikkia pidetään asiana, jota kaikki harrastavat jossain määrin. Ainakin sitä tulee joka tuutista. Taustamusiikkia tulee ravintoloissa ja julkisissa tiloissa, hisseissä, busseissa ja ylipäätään missä vain. Se voi olla puhelimen jonotusmusiikkia tai tunnusmusiikki sen soidessa. Elokuvia eikä tv-ohjelmia tehdä ilman niihin liittyviä sävellystöitä. Yleensäkin liikkuvaan kuvaan liitetään musiikki silloin kun ääniraidalle on mahdollisuus. Maailma voi olla rasittava paikka sävelkuuroille ja muuten vain epämusikaalisille.

Laulut kuuluvat leikkeihin ja asioita opetetaan luritusten kautta, koska sävelmien kautta opit voivat jäädä paremmin mieleen. Yksi teoria onkin, että musiikki on syntynyt tätä kautta. Jos ei niinkään tietoisesti opiskellakseen uusia asioita, niin perimätiedon tallentamiseksi. Tässä tulee useille ensimmäisenä mieleen, että uskonnolliset asiat on saatu ennen kirjoitustaitoa muistiin tekemällä niistä helposti muistettavia tarinoita. Koukuttavaa ja jännittävää tarinaa voi tehostaa sävelmällä.

Suomessa taas on Kalevala, joka on suomalaisten laulettua perimätietoa. Kun runoihin on tehty sävelet, on niitä laulettu sukupolvelta toiselle ja kalevalaiseen runomittaan tehtyjen sanoitusten muodossa on siirretty tarinoita toisten ihmisten muistiin. Kalevalainen runomitta on hyvin omalaatuinen laulumuoto, jonka ovat kehittäneet kantasuomalaiset yli tuhat vuotta sitten.

Muissa kulttuureissa arvellaan musiikin levinneen aika samoin tavoin kuin Suomen historiallisella alueella. Kiinasta on löydetty arkeologisia merkkejä musiikkikulttuurin kehittymisestä ainakin kolme tuhatta vuotta sitten. Selkeästi musiikkiin liittyviä instrumetteja on siellä ollut jo kahdeksantuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Jos taas katsastetaan musiikin tilannetta Pohjois-Amerikan historiassa, on sen pitkäikäisyydestä vaikeampi saada selkoa. Sieltä löytyy todisteita alkuperäisväestön musiikkikulttuurista vasta ajalta, jolloin eurooppalaiset valloittajat saapuivat sinne. Siitä ei vain löydy dokumentaatiota aikaisemmilta ajoilta. Soittimia sekä tanssia ja laulua kuvaavia piirroksia löytyy säilyneinä 600-luvulta asti. Mutta lauluperinne elää edelleen Amerikan alkuperäisväestön keskuudessa ja Kalevalan tyyliin siinä siirretään tarinoita sukupolvelta toiselle.

Erityisesti Afrikan mantereella on tunnetusti vahva musiikkiperinne sekä tiedon siirtämisen traditiot. Siellä musiikki on siirtynyt nimenomaan suullisesti eteenpäin, eikä kirjoitettuna. Uskonto ja siihen liittyvät tarinat ovat olleet tärkeitä aiheita. Afrikka on niin iso mantere ja paitsi että se on toiminut ihmiskunnan alkukotina, saattavat musiikin juuretkin löytyä sieltä, mikäli musiikki on kehittynyt yhtä aikaa sukupolvelta toiselle tehtävän tiedon siirtämisen kanssa.

Sitä voikin arvuutella, onko musiikki ensin ollut laulua vai esimerkiksi rytmin luomista rummuttamalla tai kilkuttelemalla. Ensimmäinen ihmisen esittämä sävellys voi olla esimerkiksi linnun laulua matkiva hyräily tai vihellys. Miten pian ihmiset ovat alkaneet viestiä toisilleen lintujen äänillä tai sammakkojen kurnutusta matkivilla kurnutuksilla? Entä onko biisonilauman etäinen kopina aiheuttanut mieliteon matkia jysähteleviä ääniä vaikkapa vain puijatakseen toisia ihmisiä?

Voiko toisten kansojen sävelmäkeskeisyys tai toisten rytmikeskeisyys johtua jostain ympäröivään luontoon liittyvistä asioista? Epäilemättä eurooppalaiset ovat tunteneet itsensä ylivertaisemmiksi muuhun maailman verrattuna aina. Kuvastaahan rytmi enemmän ruumiillisuutta, sykettä ja luontoa, kun taas sävelet ovat enemmän ihmisten päässä syntynyttä ääntä, ehkä lintuja, koiria ja valaita lukuun ottamatta.

Musiikkia on nykyään uskomattoman moninaista ja on jopa huvittavaa, jos joku sanoo yksinkertaisesti vain pitävän musiikista. Vaikka toisaalta radiokanavan avaamalla voi saada todella suppean kuvan siitä, mitä musiikki on.